Suurvaarin jäljillä

Tänään on pöly lentänyt ja historian lehdet ovat havisseet ihan kunnolla. Suurvaari oli hukkateillä. Tai siis hän on pötkötellyt mullan alla vuodesta 1945 alkaen, mutta kaikki häneen liittyvä info oli hukassa. Sain joskus kymmenisen vuotta sitten yhdeltä etäiseltä sukulaiselta tietoa suurvaarista. Siinä oli muutama paperi siirtolaisuusinsituutin tulosteita sekä kirkonkirjat. Laput on pyörineet muutosta toiseen mukana, aina silloin tällöin niihin on törmätty laatikon pohjalla tai kirjahyllyssä. Tänä aamuna se "silloin tällöin" ei toteutunut. Ei sitten millään. Koko asunto on käännetty nurin ja kaikki paperit on kahlattu, ja kun perheessä on kehitysvammainen lapsi, niin se paperin määrä ei suinkaan ole mikään keskivertomäärä. Ehei, meillä on - pelkästään tyttösen lappuja, päätöksiä, kelan hakemuksia ja viranhaltijan päätöksiä muutama banaanilaatikollinen. Siihen päälle yrityksen papereita sekä meidän vanhuksien omat laput.  Nekin oli selattava läpi, koska ikinä ei voi muistaa...

Tästä se lähtee Lennot on nyt varattu, vaikka sillekin rahalle olisi ollut muuta käyttöä. Aina voin puolustella asiaani sillä, että sain toissa päivänä 28 opintopisteen todistuksen kurssista, ja olen kahlannut yli puolet tutkinnosta. Ja perhe pitää palkita siitä, että minulla vielä on perhe tuon opiskelun jälkeen. Finnairiin me sitten kallistuttiin, kuten niin monta kertaa aiemmin. Menolento lähtee 26.6. eli just juhannuksen jälkeen, ja se päästelee suoraan Helsingistä Chicagoon. Paluumatka on 12.7. Seattlesta Lontoon kautta takaisin Helsinkiin. Aikaa on kaksi viikkoa ja kaksi päivää ajaa reilut 3,5t km USA:n halki pohjois ta kautta. Eilen lentoja tutkiessa huomasin, että Seattle-Lontoo -väli tullaan jumbojetillä. Se onkin eka kerta oikeasti isossa, kaksikerroksisessa koneessa =) Lennon operoi British Airways. Täytyy vielä kahlata nettiä läpi, minkälaiset paikat niissä koneissa on karvalakkipuolella, jotta tietää että kannattaako upgreidata va...

Ullat uus! Olen tullut vanhaksi. Peilin ohella sen näkee siitä, että joudun kirjoittamaan nämä tarinat isolla tekstityypillä jotta näkisin edes sumeasti tekstin. Ja että suku ja suvun historia on alkaneet kiinnostamaan ihan eri tavalla kuin kymmenen- kaksikymmentä vuotta sitten. Enkä ole tässä suossa yksin. Pari tuhatta muutakin veikkosta on kerallani jonottanut Kansallisarkistosta isovanhempiensa kantakortteja - muut tosin eivät ehkä ole hirnuneet kippurassa lattialla ne saatuaan. Meidän vaarin (eli äitini isän) armeija-aikainen käytös oli määritelty "huonoksi" ja hän sai sodan aikaan pari linnatuomiota. Harmittaa aivan älyttömästi, että vaari ehti heittämään lusikan nurkkaan jo 90-luvulla, eikä ehtinyt nähdä näitä päiviä. Olisin halannut häntä vielä vähän tiukemmin ja kertonut, kuinka ylpeä olen hänen historiastaan ja omapäisyydestään. Vaari oli piikatytön lehtolapsi. Virallisesti hänellä ei ollut isää, mutta viidakkorumpu tiesi osoittaa tarkan nimen ja kohtalon. ...