Suurvaarin jäljillä

Eilisen päivän siirtymä Marquettesta Minneapolisin Bloomingtoniin oli pitkä. Vaikka kartalla matka oli vain reilut 600km, tuntui sen ajaminen päiväkausien kahlaamiselta tervassa. Alkumatka oli pikkuteitä, joissa nopeus pysyi maltillisena – varsinkin kun jostain pusikosta lähti poliisit perään ja Paz rentona ajeli silmät liimaantuneena taustapeilistä vilkkuviin käsirautoihin. Lähes koko matkan ajan satoi, eikä maisemat olleet mitenkään erityisen hienot. Pieni häivähdys Kansasia – mutta ei aivan. Ajaessa kasvisto näyttää kotoisalta, mutta kun auton pysäyttää ja katsoo tarkemmin metsän reunaa, koivuissa on eri malliset lehdet, ne haavan näköiset eivät olekaan haapoja ja kukat ovat eri värisiä kuin kotona. Teiden varsilla on isoja road kill -raatoja ja metsänhoitajille olisi hommia, kunhan vain joku maksaisi siitä työstä. Mutta olihan siinä aikaa jutella ja yrittää torjua väsymistä. Takapenkkiläisellä oli kaikki hyvin, ipadin pelit saivat kyytiä ja välistä Ryhmä Hau piti kokoontumisaj...

Noin tunti ennen Marquetteen saapumista Paz sai loistoidean tarkistaa navigaattorista, missä suurvaarin hautausmaa on. Onneksi hän teki sen, sillä olimme vain vartin päässä. Ilmeisesti sen ajan suomalaiset keskittyivät Marquetten ohella Republicin kylään, ainakin siellä hautausmaa oli yhtä suomalainen kuin kotikonnuilla. Siellä köllötteli Kankaat ja Holapat vierekkäin. Ja siellä oli myös suurvaari vaimonsa kanssa. Olin aivan varma, hellämielinen ja itkuherkkä kun olen, että jahka löydän haudan niin käyn pillittämään. Ilma oli kuitenkin mustanaan mäkäräisiä ja sääskiä, joten taisin itkun sijasta päästellä muutaman voimasanan (terveisiä kotoa) huitoessani niitä pirulaisia kauemmaksi, eikä itkusta ollut hajuakaan. Teki vain mieli hymyillä ja paukutella henkseleitä. Jätettiin tytön askartelema lippu terveisineen haudalle ja lähdettiin etsimään hotellia ja iltaruokaa. Eilisen matkan aikana kello hyppäsi tunnin eteenpäin, joten ilta oli aika pitkällä kun pääsimme Staybridge Suitesi...

Loman paras hetki: Walmart-kierroksen jälkeen istutaan autoon, takapenkkiläinen on onnesta soikeana uudesta Everest-hahmostaan (Ryhmä Hau), navigaattori kertoo matkaa olevan vielä 600km. Laitetaan uusi country cd soittimeen, avataan reissun ensimmäinen kirsikkacokis ja lähdetään ajamaan nelikaistaista tietä. Näiden hetkien takia me matkustetaan ja näiden hetkien takia yhä uudestaan palataan tälle mantereelle. Häivähdys absoluuttisesta vapaudesta mennä minne vain maailman tärkeimpien tyyppien kanssa. Täällä sataa. Me yritämme ajaa pahinta rintamaa karkuun, eilisen päivän weather channel varoitteli tämän päivän myrskyistä, mutta jos onnen tähdet ovat otollisia meidän pitäisi päästä ihan sadealueen pohjoispuolelle. Mutta tämä päivä kuitenkin kulunee kuitenkin tien päällä sateessa. Chicagon päivä eilen oli täynnä touhua ja toimintaa. Hyvin nukun yön jälkeen (tai osalle ryhmästä hyvin nukutun, minä olin tikkana pystyssä jo viiden aikaan) kävimme hotellin aamiaisella ja sitten kaup...

Se tunne aamulla, kun hilpaiset ensimmäisen kerran tupakalle kadun varteen ja mieli tekisi halata jokaista ohikulkijaa. Jep =) Tänne päästiin ja täällä ollaan ilman minkäänlaista kiirettä pois. Chicago. Eilinen päivä meni täysin matkustamisen merkeissä. Ensin ajo pohjoisesta Helsinkiin. Me lähdettiin aamulla aikaisin matkaan sillä varalla, että aikaa on. Matkan edetessä, se ylimääräinen aika vain katosi jonnekin, vaikka me emme tehneet mitään ylimääräisiä liikahduksia. Parkkihallit olivat täynnä, invapaikkoja ei tahtonut löytyä oikein mistään ja osa halleista oli suljettu lippusiimoilla. Tavaroiden siirtäminen autosta matkalaukkukärryyn oli tuskaisen hidasta. Mutta kentälle päästyä se tuska vasta alkoikin – Helsinki-Vantaa oli aivan tukossa. Joka ainoalle tiskille oli mahdottomat jonot, ja vaikka olimme tehneet check in-systeemit jo vuorokautta aiemmin, jouduimme jonottamaan matkalaukkujen ja tytön rullatuolin & turvaistuimen pudottamista epätoivoisen pitkän ajan. Kentäll...

Ei maltettu odottaa kellon soimista aamulla, vaan molemmat aikuiset hipsivät aamutakeissaan jo ennen seitsemää alakertaan. Harvassa ovat ne maanantaiset aamut, jolloin ollaan noin virkkuina jo tuohon aikaan. Sunnuntaina kuiten oltiin vielä puoli kymmenen aikaan työmaalla laittamassa paikkoja kuntoon napakan työpäivän jäljiltä. Matkalaukut on suljettu , rullatuoli ja lastenistuin on pussitettu näppäriin Palpan manuaalisäkkeihin (optimikoko muuten lasten rullikselle ja on kestävää muovia). Kahdeksalta Paz päätti, että NYT lähdetään. Sillä ei ollut väliä, että vaimonsa oli vielä aamukahvimuki kädessä, tukka pystyssä ja käsilaukku hukassa. No, naisethan ovat tunnetusti nopeita liikkeissään, joten pari minuuttia yli kahdeksan aloitettiin 600km:n ajelu kohti Helsinkiä. Nelostie on ihanan hiljainen, matkasta on vajaat puolet taitettuna, Takkatuvan herkkupöytä on syöty tyhjäksi ja näillä näkymin meidän arvioitu laskeutumisaika Helsinkiin on klo 15.20 – eli pari tuntia ennen koneen...

Hermot menee kaikkeen säätämiseen, pinna tiukkenee hetki hetkeltä ja maa järisee ihan yhtenään. Eli ihan normisettiä loman alla. Onneksi tässä on muutama päivä silkkaa juhlaa edessä, tai siis muu Suomi juhlii ja me painetaan töitä niska limassa. Eipähän ehdi hermoilemaan. Suurin osa pakkaamisesta on kuosissa, vain kempparit puuttuu. Suunnitelma on tarkentunut niin, että itsenäisyyspäivä tullaan viettämään Spokanen pikkukaupungissa. Kummallakaan meistä ei ole mitään tietoa kaupungista, mutta siellä on kaksi kokonaista päivää aikaa ottaa selvää. =) Varattiin Trip Advisorin vihjaamana kaupungin lapsiystävällisimmästä ravintolasta pöytä klo 19.00 Ilotulitus pitäisi alkaa kymmeneltä. Nyt pitää alkaa taas riitelemään. Lomalla ehtii sitten sopimaan - ehkä.

Tuhansia ja taas tuhansia hotelliarvosteluja on luettu, Paz on pää höyryten varaillut majapaikkoja ja pähkäillyt päivämatkojen pituutta ja muu perhe on keskittynyt olemaan häiritsemättä. Mutta tämä on nyt suunnitteilla: Reitti 2017 Täplät on suurin piirtein yöpymispaikkoja - paitsi ei kaikki. Budjetin köykäisyyden takia me ollaan varattu mahdollisimman paljon majapaikkoja jo Suomesta käsin. Se tietysti vie spontaaniutta reissulta, mutta mukana matkustava 6v rullatuolityttö olisi kuitenkin karsinut sen puolen matkasta jo muutenkin. 26-28.6 Chicago. Embassy suites Chicago downtown Magrificent mile  http://www.embassysuiteschicago.com/ 28.6 Marquette. Staybridge suites  https://www.ihg.com/staybridge/hotels/us/en/marquette/mqtsb/hoteldetail 29.6 Bloomington/Minneapolis. Best western bloomington plus  http://hotelsinbloomingtonmn.h.bestwestern.com/ 30.6 Sioux falls. Clubhouse hotel suites   https://siouxfalls.clubhouseinn.com/ 1.7 Rapid city. Holiday i...

Kaksi viikkoa lähtöön. Nuoriso-osastolle on haettu ja saatu esta. Työvuorolistoilla väkimäärä on moninkertaistunut. Ensimmäinen muistilista on ilmestynyt jääkaapin oveen. Kaikki on vielä ihan levällään ja palasina. Normipäivät. Tässä parin viikon aikana pitäisi vielä hieroa sossuille omaishoidontukijutut kuosiin (tänään..), käydä päiväkodilla kuntoutuspalaverissa, korjauttaa auto, pitää nappula infektiovapaana ja pakata kamat. Paluumatkan Helsingin hotelli pitäisi tietysti myös hoitaa jostain ja muutenkin järjestellä elämä parin viikon pakomatkaa varten kuosiin. Matkavaluuttaa en ole vielä hommannut, koska tilillä ei ole taalareita ja olen ihan vähän tulistunut paikalliselle pankille (ensin kevennettiin kassapalveluja, nyt luovutaan valuutan vaihdosta ja entisen pikaviestittelyn sijasta minun pitäisi käydä täyttämässä virallinen lomake pankin sivuilla, jotta mahdollisesti voisin saada ehkä taaloja ennen reissuun lähtöä. Taidan siirtyä Forexin asiakkaaksi.) Paz on varaillut ho...