Hihat palaa!

Hermot menee kaikkeen säätämiseen, pinna tiukkenee hetki hetkeltä ja maa järisee ihan yhtenään. Eli ihan normisettiä loman alla.

Onneksi tässä on muutama päivä silkkaa juhlaa edessä, tai siis muu Suomi juhlii ja me painetaan töitä niska limassa. Eipähän ehdi hermoilemaan.

Suurin osa pakkaamisesta on kuosissa, vain kempparit puuttuu.

Suunnitelma on tarkentunut niin, että itsenäisyyspäivä tullaan viettämään Spokanen pikkukaupungissa. Kummallakaan meistä ei ole mitään tietoa kaupungista, mutta siellä on kaksi kokonaista päivää aikaa ottaa selvää. =) Varattiin Trip Advisorin vihjaamana kaupungin lapsiystävällisimmästä ravintolasta pöytä klo 19.00 Ilotulitus pitäisi alkaa kymmeneltä.

Nyt pitää alkaa taas riitelemään. Lomalla ehtii sitten sopimaan - ehkä.


Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Viittä vaille valmista

Kuva
Kirklandin majoituksen kaksi päivää menivät hujauksessa. Tiistaina mentiin Seattle Woodland Zoo -eläinpuistoon. Tavoitteena oli nähdä apinoita ja käydä ajamassa karusellilla. Jälkimmäinen toteutui. Yleensä en ole mikään kiihkoilija muuten kuin kaikkien vapaan matkustusoikeuden suhteen. Mutta nyt pisti vihaksi eläinten olot. Eläintarhat ovat tietysti kaikki tavallaan eläinten oikeuksien polkemista, mutta tuo tarha jätti paskan maun suuhun. Isot pedot olivat aivan liian pienissä aitauksissa ja maanisena kehää kävelevä leijona on surullinen näky. Ei viihdytty tarhassa kovinkaan montaa tuntia, koska mua alkoi ahdistamaan. Koska päivää oli jäljellä, me ajettiin Seattlen ytimeen, jätettiin auto parkkihalliin ja käytiin nauttimassa helteestä. Elämäni ensimmäistä kertaa kävin Macy´s tavaratalossa ostamatta mitään (mutta niissä on yleensä siistit wc:t). Kaupungilta ei tarttunut mukaan kuin pari askia tupakkaa, ostohousut olivat ihan selvästi jääneet hotellille. Illal...
Lue lisää

Marquetten suomalaiset

Kuva
Noin tunti ennen Marquetteen saapumista Paz sai loistoidean tarkistaa navigaattorista, missä suurvaarin hautausmaa on. Onneksi hän teki sen, sillä olimme vain vartin päässä. Ilmeisesti sen ajan suomalaiset keskittyivät Marquetten ohella Republicin kylään, ainakin siellä hautausmaa oli yhtä suomalainen kuin kotikonnuilla. Siellä köllötteli Kankaat ja Holapat vierekkäin. Ja siellä oli myös suurvaari vaimonsa kanssa. Olin aivan varma, hellämielinen ja itkuherkkä kun olen, että jahka löydän haudan niin käyn pillittämään. Ilma oli kuitenkin mustanaan mäkäräisiä ja sääskiä, joten taisin itkun sijasta päästellä muutaman voimasanan (terveisiä kotoa) huitoessani niitä pirulaisia kauemmaksi, eikä itkusta ollut hajuakaan. Teki vain mieli hymyillä ja paukutella henkseleitä. Jätettiin tytön askartelema lippu terveisineen haudalle ja lähdettiin etsimään hotellia ja iltaruokaa. Eilisen matkan aikana kello hyppäsi tunnin eteenpäin, joten ilta oli aika pitkällä kun pääsimme Staybridge Suitesi...
Lue lisää

Aamun onnelliset

Kuva
Se tunne aamulla, kun hilpaiset ensimmäisen kerran tupakalle kadun varteen ja mieli tekisi halata jokaista ohikulkijaa. Jep =) Tänne päästiin ja täällä ollaan ilman minkäänlaista kiirettä pois. Chicago. Eilinen päivä meni täysin matkustamisen merkeissä. Ensin ajo pohjoisesta Helsinkiin. Me lähdettiin aamulla aikaisin matkaan sillä varalla, että aikaa on. Matkan edetessä, se ylimääräinen aika vain katosi jonnekin, vaikka me emme tehneet mitään ylimääräisiä liikahduksia. Parkkihallit olivat täynnä, invapaikkoja ei tahtonut löytyä oikein mistään ja osa halleista oli suljettu lippusiimoilla. Tavaroiden siirtäminen autosta matkalaukkukärryyn oli tuskaisen hidasta. Mutta kentälle päästyä se tuska vasta alkoikin – Helsinki-Vantaa oli aivan tukossa. Joka ainoalle tiskille oli mahdottomat jonot, ja vaikka olimme tehneet check in-systeemit jo vuorokautta aiemmin, jouduimme jonottamaan matkalaukkujen ja tytön rullatuolin & turvaistuimen pudottamista epätoivoisen pitkän ajan. Kentäll...
Lue lisää