Yellowstonen kansallispuisto

heinäkuuta 04, 2017

Aivan mahtava aamu valkeni Butten tienvarsimotellissa. Tänään juhlitaan USA:n itsenäisyyspäivää. Mutta sitä ennen me ollaan todellakin jossain Montanan sydänmailla, illalla käytiin hotellin yhteydessä olevassa Perkin´s -ravintolassa illallisella. Ilmeisesti tässä osavaltiossa on taas tiukemmat lait, koska ainoa prosentteja sisällään pitävä ruokajuoma oli 2% maito. Otimme jääteet.

Eilen Codysta lähteminen osoittautui hieman alkuperäistä kinkkisemmäksi rastiksi. Koko tämä viikko on pyhitetty itsenäisyyspäivän juhlille, ja Codyssa oli heti aamutuimaan luvassa paraati. Sen takia pääkatu oli suljettu liikenteeltä. Mikäs siinä, jos paikkakunta olisi tuttu, suunnistaessa vaihtoehtoista reittiä. Meille se kylä ei ollut, joten me oiottiin mm. vanhustenkodin pihan läpi rullatuoleja ja rollaattoreja väistellen ja ajettiin ainoana autona pääkatua kahden hevosen perässä – siinä vaiheessa vänkäri makasi lattialla piilossa ja takapenkkiläinen vilkutti kuin englannin kuningatar kadun varteen kerääntyneille ihmisille. Navigaattoriin uskominen tekee elämästä yhtä juhlaa.

Pääsimme kuiten Codysta ulos ilman sakkoja. Auton takarenkaaseen ilmaa (tässä biilissä on pieni, mutta kiusallinen vika: kuskin puolen takarengas vuotaa hiljalleen. Joka päivä pitää jollakin tankkausreissulla käydä lisäämässä vähän ilmaa renkaaseen.) tankki täyteen ja kohti länttä.

Päivän aktiviteettina oli Yellowstonen kansallispuistoon tutustuminen. Pääsymaksu puistoon oli 30 taalaa per henkilöauto. Edellisen päivän Big Hornin kansallispuiston huikaisevuus sai minut odottamaan jotain vielä hienompaa Yellowstonesta. Maisemat eivät olleet yhtä hienot kuin Big Hornissa. Olihan siellä luonnontilaisia metsiä ja laajoja, metsäpalojen raiskaamia alueita ja kaunis järvi. Mutta se avaruus jäi puuttumaan.

Old Faithful ja muut kuumat lähteet oli tietty makeita, mutta Islannin geysirit on isompia. Rullailimme polkuja pitkin – jälleen kerran kaikki kunnia amerikkalaisille, jotka rakentavat polut niin hyvin, että niissä pääsee vaivatta rullatuolilla. Paz poltti otsansa ja niskansa auringossa, minä ja tyttö oltiin varauduttu rumilla hatuilla, mutta saamme jatkaa lomaa kalpeanaamoina kun Paz taas on kirjaimellisesti punanahka. Kyllä tästä vielä inkkarit vs länkkärit leikit saadaan pystyyn. Auton mittari väitti lämpötilaksi 23 astetta, mutta sen täytyi olla väärässä koska asfaltti haisi eikä hiki koskaan ehtinyt iholle asti ennen haihtumistaan. Tietysti jaffan polttavuutta lisäsi se, että olimme parin kilometrin korkeudessa.

Yellowstone vilisee elämää, mutta tällä kertaa se pysyi aika hyvin piilossa meidän katseiltamme. Näimme pari kaurista – sarvilla ja ilman – sekä muutaman biisonin. Biisonin pirulaiset olivat kuitenkin niin hankalissa paikoissa, etten saanut niistä ainuttakaan kuvaa napattua. Loppumatkasta olin valmis jo kuvaamaan vaikka pahvikuvan, jos vain sellainen olisi jossain näkynyt.

Puistoon menimme sisään itäisestä portista ja poistuimme läntisestä. Poistuminen puistosta kannattaa ajoittaa sellaiseen väliin, että Olf Faithful on juuri purkautumassa, koska sen jälkeen jonot olivat aika massiiviset ja autoletka mateli Mystic Fallsille asti. Vähän ennen Madisonia oli tien varressa pieni kyltti ”Firehole canyon drive” jonka kautta kannattaa ehdottomasti ajaa, jos on siellä päin ikinä liikkeellä. Yksisuuntainen pikkutie vie kanjonin kautta ja korvissa voi melkein kuulla kaikuja vanhoista hevoskaravaaneista ja inkkareiden hyökkäyshuudoista (onneksi mulla oli tuo henkilökohtainen John Wayne mukana mörönkarkottimena). Makeita kuvia ja makeita muistoja jäi siitäkin tiestä.

Puistosta poistumisen jälkeen alkoi se mälsä osuus. Tylsää tietä 300km ennen kuin Butten valot vilkkuivat horisontissa. Best Western plus oli aivan motarissa kiinni, huone oli ihan ok motellitasoa ja onneksi se ravintola oli lähellä. Respan tyyppi sanoi, että kylällä on illalla ilotulitus ja niin ne vain alkoivat puoli kymmenen aikaa ampumaan raketteja, vaikka vasta tänään on virallinen itsenäisyyspäivä eikä siihen aikaan ollut vielä edes kunnolla pimeää. Huvinsa kullakin.

Tänään edessä on Spokane. Meidän lomatyylistä poiketen olemme siinä kaupungissa kaksi yötä, josko ehtisin jossain välissä pesemään taas reissussa rähjääntyneitä vaatteita ja purkamaan matkalaukkuja hieman. Illalla klo 06.45 meillä on pöytävaraus ravintolassa ja sen jälkeen mekin juhlimme tätä turistin ihmemaata. Hyvää syntymäpäivää!