Marquetten suomalaiset

Noin tunti ennen Marquetteen saapumista Paz sai loistoidean tarkistaa navigaattorista, missä suurvaarin hautausmaa on. Onneksi hän teki sen, sillä olimme vain vartin päässä. Ilmeisesti sen ajan suomalaiset keskittyivät Marquetten ohella Republicin kylään, ainakin siellä hautausmaa oli yhtä suomalainen kuin kotikonnuilla. Siellä köllötteli Kankaat ja Holapat vierekkäin. Ja siellä oli myös suurvaari vaimonsa kanssa.

Olin aivan varma, hellämielinen ja itkuherkkä kun olen, että jahka löydän haudan niin käyn pillittämään. Ilma oli kuitenkin mustanaan mäkäräisiä ja sääskiä, joten taisin itkun sijasta päästellä muutaman voimasanan (terveisiä kotoa) huitoessani niitä pirulaisia kauemmaksi, eikä itkusta ollut hajuakaan. Teki vain mieli hymyillä ja paukutella henkseleitä. Jätettiin tytön askartelema lippu terveisineen haudalle ja lähdettiin etsimään hotellia ja iltaruokaa.

Eilisen matkan aikana kello hyppäsi tunnin eteenpäin, joten ilta oli aika pitkällä kun pääsimme Staybridge Suitesiin Marquetten keskustan lähistölle. Sen sijaan että olisimme lähteneet etsimään ravintolaa, me käytiin ostamassa ruokakauppa tyhjäksi ja kokkasimme kämpillä iltapalan. Hotellin hississä small talkia vääntäessä selvisi, että Marquette on USA:n suomalaisin kaupunki ja kyllä siellä täällä talojen pihoilla näkyy siniristilippuja.

Aamupalalla hotellissa olikin sitten kunnon invaasio. Wärtsilä rakentaa kylille voimalaitosta ja hotelli oli täynnä suomalaisia. Jep, siellähän me myös, vaikka olimme naamioituneet Dublin-paidoilla. Ennen poistumista tältä alueelta kävin hakemassa muovikukkia ja veimme ne vielä suurvaarin haudalle, ettei hän ole ainoa koristelemattomassa haudassa pötköttelevä näin itsenäisyyspäivän aikaan.

Tänään ohjelmassa on taas rapsakka 600km ajamista. Minneapoliksen eteläpuolella oleva Bloomingtonin kylä/kaupunki odottanee meitä iltaan asti. Mutta jahka tästä päivästä selvitään, niin seuraavien päivien siirtymät eivät enää ole näin pitkiä. Me vaan tehtiin sellainen ylimääräinen, tuhannen kilometrin lenkki moikkaamaan suurvaaria. Sitä varten lomalle lähdetään. Että nähdään niitä juttuja, joita ei ennen ole nähty.