Suurvaarin jäljillä

Kaikki kiva loppuu liian nopeasti. Ajellaan Vierumäeltä kotia päin, matkaa on vielä viiden tunnin ajaksi. Nippelitietoa lomasta: Kilometrejä vuokra-autolla tuli noin 5800 (vähän yli 3660 mailia plus ne Suomen 2*600km pohjoisesta lentokentälle ja takaisin). Tankilla käytiin ajopäivinä kerran päivässä, ja joka kerralla meni noin 20 taalan edestä tankkiin tavaraa. Gallonan (eli n. 3litraa) hinta oli 2$-3$ eli noin euron litra. Itärannikolla bensa oli huomattavasti halvempaa kuin lännessä. Hotelliöitä tuli jenkkien puolella kuusitoista. Tälläkin lomalla meillä oli se tyyli, että alkupäässä yövytään enemmän motelleissa ja loppua kohti huoneiden taso paranee. Hotels.comin ilmaisia öitä käytetiin neljä, niitä on kerätty tässä vuosien myötä tuollaista tilannetta varten. Normaalista poiketen me oltiin nyt liikkeellä samaan aikaan, kuin muutkin turistit, eli hotellit olivat hieman kalliimpia ja täydempiä kuin ennen. Muksun ollessa mukana hotellien taso pitää katsoa tarkemmin kuin...

Kirklandin majoituksen kaksi päivää menivät hujauksessa. Tiistaina mentiin Seattle Woodland Zoo -eläinpuistoon. Tavoitteena oli nähdä apinoita ja käydä ajamassa karusellilla. Jälkimmäinen toteutui. Yleensä en ole mikään kiihkoilija muuten kuin kaikkien vapaan matkustusoikeuden suhteen. Mutta nyt pisti vihaksi eläinten olot. Eläintarhat ovat tietysti kaikki tavallaan eläinten oikeuksien polkemista, mutta tuo tarha jätti paskan maun suuhun. Isot pedot olivat aivan liian pienissä aitauksissa ja maanisena kehää kävelevä leijona on surullinen näky. Ei viihdytty tarhassa kovinkaan montaa tuntia, koska mua alkoi ahdistamaan. Koska päivää oli jäljellä, me ajettiin Seattlen ytimeen, jätettiin auto parkkihalliin ja käytiin nauttimassa helteestä. Elämäni ensimmäistä kertaa kävin Macy´s tavaratalossa ostamatta mitään (mutta niissä on yleensä siistit wc:t). Kaupungilta ei tarttunut mukaan kuin pari askia tupakkaa, ostohousut olivat ihan selvästi jääneet hotellille. Illal...

...ja tytöt ja perhe. Aamulla hain aamiaisen Tim Hortonin kahvilasta ihan hotellin vierestä. Ehdinkin siinä hetken ihastelemaan Kanadan matalaa hintatasoa ennen kuin tajusin, että se itämainen harjoittelijapoika ei ymmärtänyt minut sanomaa "two" -sanaa, vaan sain sitten yhden aamiaisen. Ja senkin saaminen oli työn ja tuskan takana, kiitos ylittämättömän korkean kielimuurin ja molemmin puolin kassaa ontuvan englannin. Mulle kyllä riitti suklaamuffini ja kahvi, Paz sai vetää puoli metriä pitkän leivän pekonilla ja munalla ja nappulallekin jäi perunakakku. Ilma on onneksi viilentynyt ihan rutkasti. Jos tämä sää olisi ollut koko ajan, mehän ei oltais muuta tehtykään kuin ulkoiltu. Reilut parikymmentä astetta ja pilvinen taivas, se on onnistuneen loman sää. Pakkasimme kamat ja läksimme hotellista kohti etelää ja rajaa. Onneksi parin päivän aikana auton rengas ei ollut jatkanut tyhjenemistään samaan tahtiin kuin liikkeellä ollessa, joten emme olleet pahassa pulassa (Vancouver...

Nyt se on nähty. Tai ainakin melkein. Aamu alkoi reippaasti naapurikahvilan sumpilla ja aamiaiscombolla, mitä ikinä se sisältikin. =) Nämä itämaiset työntekijät puhuvat vielä huonompaa englantia kuin minä, joten hommasta ei tahdo tulla oikein mitään. Mutta ruokaa saatiin - ja minä kahvia - joten aamu julistettiin virallisesti alkaneeksi. Lähdimme tamppaamaan määrätietoisesti kohti hop on hop off -bussin pysäkkiä vain huomataksemme, että se onnikka oli ääriään myöten täynnä jo puoli kymmenen aikaan. Onneksi tämän kokoisessa kylässä pyörii useampikin tuommoinen firma, joten arvoimme seuraavaksi yrityskohteeksi vancouvertrolley:n. Ja siihen mahduttiin ja rullattiin kyydissä sellainen puolitoista tuntia pitkin ja poikin keskustaa. Tämä on aika paljon Lontoota muistuttava kaupunki, paitsi että nähtävyyksiä ei ole yhtä paljon (kiitos olemattoman valmistautumisen koko matkaan) ja ne vähäisetkin on melkein kävelymatkan päässä toisistaan. Lounastimme rannassa Canada Placen lähellä olevass...

Nyt on ylitetty Kanadan raja. Se tekee kolmekymmentä viivaa tukkimiehen kirjanpitoon maista, joissa ollaan käyty. Hyvä minä, hyvä me, hyvä meidän joukkue. Mutta ennen Kanadaa piti saada Whole Foodsista aamupala ja 200kg matkatavaroita (tai siltä ne ainakin tuntuu) raahattua autoon. Siinä rytäkässä mun matkalaukku halkesi (jee! Nyt saan ostaa uuden ja paremman!).  Matka taittui lähes normaalilla maantienopeudella. Ruuhkia oli vähän joka puolella ja harvassa paikassa päästiin ajamaan suurinta sallittua nopeutta, vaikka se olikin lauantaiaamu. Vähän ennen rajaa alkoi tax free -mainonta ja tien varrella oli viina- ja tupakkakauppoja vieri vieressä. Ennen rajalle eksymistä (myöhemmin kyllä selvisi, että miksi niitä oli..). Rajalle mennessä ajetaan vaan jonon mukana ja valitaan - yleensä se kaikista hitaimmin etenevä - kaista. Ennen rajaa on valotaulut, joissa kerrotaan arvioitu jonotusaika, meillä povattiin 40 minuuttia. Koko homma oli niin jännittävä, ettei me poloiset ymmärretty k...

Portlandista Seattleen on todellakin alta 300km ja vaikka lähdettiin suoraan aamupalapöydästä ajamaan, se ei takaa että perillä oltaisiin ihmisten aikaan. Ensin meitä tuli vastaan aito Cokisrekka. Sellainen, joita näkee joulun aikaan tv-mainoksissa. Sitten me intouduttiin mielikuvamaistelemaan Ben & Jerry´s Cherry Garciaa (täältä sitä vielä saa, meiltä Suomesta enää ei. Paskiaiset Nestlen veikkoset, minä vihaan teitä. Vihaan. Vihaan. Vihaan.) Sitten meillä olikin jo nälkä. Tien varressa oli mainoksia Mount St Helene -tulivuoresta ja ajateltiin, että amerikkalaiseen tyyliin siellä varmasti on a) hyvä ajoreitti perille ja b) mättöruokapaikkoja. Ei ollut kumpaakaan, mutta oli ihan hitokseen hienot maisemat sen 45 km sivu, kun käytiin ajelemassa. Tänään on ollut aivan ihastuttava ajoilma, aamusella lämpömittari näytti vain 16 astetta plussaa ja aurinko oli pilvessä. Tosin iltaa kohti keli kirkastuu ja lämpö nousee siinä ohessa. Vuorelta palatessa nälkä – ja vänkäri – olivat ...

Se oli sitten maanjäristys. Istuttiin illalla ravintolassa ja ihmeteltiin, onko pikkukaupungissa metro vai ajoiko rekka jostain läheltä. Muut asiakkaat eivät reagoineet jyrinään mitenkään, joten ajattelimme sen olevan normaalia. Aamulla nettiä selatessani näin Spokane Newsin sivuilla infoa asiasta. Ensimmäinen järistys oli tullut 18.30 ja oli voimakkuudeltaan 5,8 magnitudia, sen keskus oli ollut vähän Buttesta pohjoiseen – eli paikka jossa oltiin pari yötä sitten. Jälkijäristyksiä oli tullut pitkin yötä, ne oli olleet voimakkuudeltaan 3-4 magnitudia – se ehkä selittää, miksi nappula nukkui niin levottomasti. Yöllä me ei huomattu enää mitään tärinöitä, silloin nukuttiin kuin tukit. Aamulla pakattiin auto ja lähdettiin kahvin & mustikkamuffinsien voimalla ajamaan kohti länttä. Meillä oli pari varaamatonta päivää tässä välissä, jätettiin vähän sää- ja toimintavarausta mennä mihin huvittaa. No eilen päätettiin, että Portland huvittaa. Siellä pitäisi olla ainakin huvipuisto ja e...

Matka kohti Spokanea sujui jouhevasti. Lounas tuotti hieman harmaita hiuksia, koska joka kylä matkan varrella oli juhlafiiliksissä ja paraatit sekoittivat liikennettä ihan kunnolla. Mutta kyllä tämä sakki osaa juhlia =) Liput liehuivat joka puolella, autot ja ihmiset oli koristeltu mitä koreammin tähtilippukuvioin ja kaikki olivat leppoisalla juhlatuulella. Ensin yritimme, tienvarsimainonnan uhreina, Superiorin kylään lounaalle. Mutta se - mainoksien mukaan mahtava ja monipuolinen - lounaspaikka osoittautui lahoavaksi röttelöksi tien varressa. Vaihdoimme seuraavaan kylään. Vaikka sielläkin jouduimme odottamaan kylän sheriffin ohjaamassa risteyksessä pitkän aikaa, oli lounaspaikka aivan valloittava pikku diner, johon koko kylä oli kokoontunut paraatin jälkeen juhlimaan. Siellä popsittiin periamerikkalaiset burgerit, tyttö seisoi penkillä ja nuoli ravintolan ja pubin välistä ikkunaa ja me saatiin aimo annos paikallista kulttuuria & vatsat täyteen koko sakille. On ihana huomata, kui...

Aivan mahtava aamu valkeni Butten tienvarsimotellissa. Tänään juhlitaan USA:n itsenäisyyspäivää. Mutta sitä ennen me ollaan todellakin jossain Montanan sydänmailla, illalla käytiin hotellin yhteydessä olevassa Perkin´s -ravintolassa illallisella. Ilmeisesti tässä osavaltiossa on taas tiukemmat lait, koska ainoa prosentteja sisällään pitävä ruokajuoma oli 2% maito. Otimme jääteet. Eilen Codysta lähteminen osoittautui hieman alkuperäistä kinkkisemmäksi rastiksi. Koko tämä viikko on pyhitetty itsenäisyyspäivän juhlille, ja Codyssa oli heti aamutuimaan luvassa paraati. Sen takia pääkatu oli suljettu liikenteeltä. Mikäs siinä, jos paikkakunta olisi tuttu, suunnistaessa vaihtoehtoista reittiä. Meille se kylä ei ollut, joten me oiottiin mm. vanhustenkodin pihan läpi rullatuoleja ja rollaattoreja väistellen ja ajettiin ainoana autona pääkatua kahden hevosen perässä – siinä vaiheessa vänkäri makasi lattialla piilossa ja takapenkkiläinen vilkutti kuin englannin kuningatar kadun varteen ke...