Spokanen toinen päivä

Se oli sitten maanjäristys. Istuttiin illalla ravintolassa ja ihmeteltiin, onko pikkukaupungissa metro vai ajoiko rekka jostain läheltä. Muut asiakkaat eivät reagoineet jyrinään mitenkään, joten ajattelimme sen olevan normaalia.

Aamulla nettiä selatessani näin Spokane Newsin sivuilla infoa asiasta. Ensimmäinen järistys oli tullut 18.30 ja oli voimakkuudeltaan 5,8 magnitudia, sen keskus oli ollut vähän Buttesta pohjoiseen – eli paikka jossa oltiin pari yötä sitten. Jälkijäristyksiä oli tullut pitkin yötä, ne oli olleet voimakkuudeltaan 3-4 magnitudia – se ehkä selittää, miksi nappula nukkui niin levottomasti. Yöllä me ei huomattu enää mitään tärinöitä, silloin nukuttiin kuin tukit.

Aamulla pakattiin auto ja lähdettiin kahvin & mustikkamuffinsien voimalla ajamaan kohti länttä. Meillä oli pari varaamatonta päivää tässä välissä, jätettiin vähän sää- ja toimintavarausta mennä mihin huvittaa. No eilen päätettiin, että Portland huvittaa. Siellä pitäisi olla ainakin huvipuisto ja eläintarha, eli nappulalle jotain mielenkiintoista. Eläintarha tosin on kävellen kierrettävä – blääh – mutta eiköhän me siitä selvitä rotevalla rasvauksella ja rumilla hatuillamme. Portlandissa ollaan yksi yö ennen kuin singotaan itsemme Seattlen keskustaan ja siitä jatketaan Kanadaan.

Koti-ikävää en ole potenut hetkeäkään. Jotenkin tämä reissu on tuntunut kaikista helpoimmalta tällä puolen rapakkoa. Kielitaito on karttunut, ihmiset ovat olleet todella ystävällisiä ja nappulalla on ollut kivaa. Jopa tankkaukset on menneet ilman ongelmia. Aiemmilla reissuilla lähes joka kerta kortilla maksaessa automaatti on pyytänyt asioimaan sisällä, mutta nyt korttimaksu on onnistunut ilman ongelmia. Me ollaan jopa eletty hieman alle päiväbudjetin, vaikka ei olla kauheasti säästelty. Pari viimeistä päivää on sitten pyhitetty shoppailulle, pitää löytää vielä parit housut, tytölle uusia shortseja ja mekkoja ja elämäni valo kuulemma joutuu paitaressuna kulkemaan, jos ei uusia vaatteita löydy. Lisäksi aion ostaa vielä toisenkin purkin noita lasten monivitamiini”karkkeja” (10$ 200kpl nallekarkkien makuisia ja sisältönä on paljon isommat määrät vitamiineja, kuin mitä Suomesta saisi ostettuakaan).

Portlandiin päästiin. Koko matka (n. 570km) vedettiin yhtä soittoa paria vessataukoa ja yhtä tankkaamista lukuun ottamatta. Eli perälauta oli hellänä hotellille päästyä ja nälkä kurjisti elämää. Lisäksi kello oli jo reilusti yli neljän & kaikki kaupungin sisääntulotiet ruuhkien tukkimia. Arvata saattaa, että eläinpuisto ja muutkin lasten aktiviteetit jäi näkemättä. Me mentiin syömään. Jälleen kerran reittivalinta olisi voinut olla parempi, tai sitten kodittomat vaan vetää meitä puoleensa. Oltiin me turvassa kaikelta, koska meidän habitus alkaa olemaan jo aika hyvin reissussa rähjääntynyt – eli varmasti kodittomista mentiin koko porukka. Tyttö istui rullatuolissa umpiväsyneenä ja me punakat tursaat lykättiin sitä hiki hatussa ja ***ä otsassa kaiken maailman pillerinpyörittäjien seassa. Näin jälkeenpäin on hyvä lukea netistä, että Portland on USA:n vapaamielisin kaupunki huumeiden suhteen. Jep. Täällähän mekin. Ilmaisen korvaushoidon ja huumeiden käytön laillistamisen puolesta puhujien pitäisi käydä täällä tutustumassa siihen, kuinka paljon vähemmän rikollisuutta on, kun elämä on vapaampaa ja kuinka auvoista kaupunkikuvaa antaa henkilökohtaista hygieniaansa keskellä katua hoitava herrasmies (käsi pepussa ja silleen).

Käytiin syömässä Old Town Pizza -ravintolassa http://www.oldtownpizza.com/haunted.html. Ruoka oli syötävää ja seura mitä mainiointa. Kyseinen paikka on kuuluisa siitä, että siellä kummittelee. Entisen hotellin tiloissa toimivassa ravintolassa asustelee haamu nimeltä Nina. Hänet on joskus murhattu hotellissa ja hän on jäänyt rakennukseen hengailemaan. Ninaa ei näkynyt, eikä edes niskakarvat kertoneet mistään yliluonnollisesta, mutta ruokaa oli riittävästi. Paluumatka hotellille mentiin kuitenkin eri reittiä.

Huomenna riittäisi kevyempi ajo. Tästä Seattleen on vain vajaat 300km – matkalla pitäisi käydä katsomassa, miltä Tyyni Valtameri näyttää. Siihen päättyy meidän USA:n road trip ja alkaa pikkumatka Kanadan puolelle.  

Spokanessa on valloittava Manito Park, jossa vietettiin muutama hikinen tunti leikkien ja kukkia ihastellen.

Portland