Vancouver

Nyt se on nähty. Tai ainakin melkein.

Aamu alkoi reippaasti naapurikahvilan sumpilla ja aamiaiscombolla, mitä ikinä se sisältikin. =) Nämä itämaiset työntekijät puhuvat vielä huonompaa englantia kuin minä, joten hommasta ei tahdo tulla oikein mitään. Mutta ruokaa saatiin - ja minä kahvia - joten aamu julistettiin virallisesti alkaneeksi.

Lähdimme tamppaamaan määrätietoisesti kohti hop on hop off -bussin pysäkkiä vain huomataksemme, että se onnikka oli ääriään myöten täynnä jo puoli kymmenen aikaan. Onneksi tämän kokoisessa kylässä pyörii useampikin tuommoinen firma, joten arvoimme seuraavaksi yrityskohteeksi vancouvertrolley:n. Ja siihen mahduttiin ja rullattiin kyydissä sellainen puolitoista tuntia pitkin ja poikin keskustaa.

Tämä on aika paljon Lontoota muistuttava kaupunki, paitsi että nähtävyyksiä ei ole yhtä paljon (kiitos olemattoman valmistautumisen koko matkaan) ja ne vähäisetkin on melkein kävelymatkan päässä toisistaan. Lounastimme rannassa Canada Placen lähellä olevassa Steamwork-panimolla ja kävelimme pitkin poikin rantabulevardia. Koska lounaalla nautittiin kahvia, se tarkoitti armotonta pissahätää. Tässäkin tapauksessa avuksi tuli tuo pieni rullailija - vahtimestari päästi meidät pikapissalle konfrenssikeskuksen aulaan, vaikka sinne oli kuolevaisilta pääsy kielletty jonkun tapahtuman takia. Ihana herrasmies <3 Muut joutuivat kävelemään satama-alueen rakennuksen toiseen päähän pesuhuoneisiin - tällä puolella rajaa ei ole restroomeja vaan washrooms-tiloja.

Auringon pilkistäessä pilvien takaa painelimme kiivaan ja kallellaan varjoisaan Fly over Canada -esitykseen. Kyseessä on 4D-leffa, jonka kesto on noin 15 minuuttia mukaan lukien harjoitusnäytös (jolloin kannattaa leiriytyä huoneen sisääntuloa vastapäiselle seinälle, silloin pääsee ekana katsomaan turvaohjeet ja saliin myös). Meillä oli tuon rullatuoliveikkosen takia parempi tuuri, me saatiin privaattinäytös turvavideosta ja päästiin istumaan paikoillemme ihan rauhassa ja vailla kilpajuoksua. Ja se näytös oli aivan mahtava - lenneltiin pilvien yläpuolella ja viinitarhoissa, käytiin rinteissä ja vesiputouksilla. Se on aivan ehdoton kohde tässä kaupungissa. Järjestelyt vain olivat ihan ahterista, kukaan ei ohjannut,  missä jonottaa mihinkin näytökseen ja porukka poukkoili kuin päättömät kanat. Mutta muuten oli hieno kokemus ja meidän keskellä istunut nappula eläytyi aivan täysillä joka tilanteeseen. Suosittelen.

Näytöksen jälkeen nappasimme vielä toisen rundin trolleylla. Tuo firma ajaa kahta eri reittiä, punainen on kaupunkikierros ja vihreä linja kiertää Stanley Parkin puistossa. Puisto oli kaunis isoinen makean veden altaineen ja hurjan vanhoine puineen, tyttö nukahti minun viereen bussissa ja Paz joutui istumaan jonkun turistipoloisen vieressä. Koska kello sanoi tik-tak yli kuuden, hyppäsimme toiseksi viimeisellä pysäkillä pois ja kävelimme takaisin hotellille rentoutumaan ja peseytymään koko sakki. Aamulla on lähtö takaisin USA:n puolelle ja matkan varrella on ainakin yksi outlet-keskus. Ja Walmart, täytyy käydä ostamassa lisää noita lasten vitamiineja ja matkalaukku ja farkkuja ja t-paitoja ja hirveästi kaikille tuliaisia.







Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Viittä vaille valmista

Marquetten suomalaiset

Aamun onnelliset