Byäääh! Ohi on!

Kaikki kiva loppuu liian nopeasti.

Ajellaan Vierumäeltä kotia päin, matkaa on vielä viiden tunnin ajaksi.

Nippelitietoa lomasta:

Kilometrejä vuokra-autolla tuli noin 5800 (vähän yli 3660 mailia plus ne Suomen 2*600km pohjoisesta lentokentälle ja takaisin). Tankilla käytiin ajopäivinä kerran päivässä, ja joka kerralla meni noin 20 taalan edestä tankkiin tavaraa. Gallonan (eli n. 3litraa) hinta oli 2$-3$ eli noin euron litra. Itärannikolla bensa oli huomattavasti halvempaa kuin lännessä.

Hotelliöitä tuli jenkkien puolella kuusitoista. Tälläkin lomalla meillä oli se tyyli, että alkupäässä yövytään enemmän motelleissa ja loppua kohti huoneiden taso paranee. Hotels.comin ilmaisia öitä käytetiin neljä, niitä on kerätty tässä vuosien myötä tuollaista tilannetta varten. Normaalista poiketen me oltiin nyt liikkeellä samaan aikaan, kuin muutkin turistit, eli hotellit olivat hieman kalliimpia ja täydempiä kuin ennen. Muksun ollessa mukana hotellien taso pitää katsoa tarkemmin kuin kahdestaan liikkuessa, joten nyt ei oltu yhtään yötä missään murjussa.

Marquette oli hauska paikka ja Portland ei. Huvipuistot jäi tällä reissulla kokonaan käyttämättä, mutta eihän tähän matkan varrelle mitään erityistä hienoa osunutkaan. Ehkä vuoden-parin päästä nappula on jo niin iso, että päästään käymään Universalin paikoissa tai Disneyworldissa.

Vaatteita ostettiin todella vähän. Mutta siihen vaikuttaa se, että tämä oli mulle kolmas kerta jenkeissä kalenterivuoden sisällä, ja aiemmilta reissuilta olen tuonut hieman raskaammalla kädellä vaatetta tullessani. Eikä vaatteet enää ole niin edullisia kuin esim kymmenen vuotta sitten.

Liikennekulttuuri on kyllä mahtavaa rapakon tuolla puolella. Autoilijoista 99% on kohteliaita. Seattlen liikenne oli ärsyttävää muihin kaupunkeihin verrattuna. Chicagossa voi vaikka ihan huvikseen pyöriä autolla keskikaupungilla, mutta Seattlen liikenne muistutti eniten Raahessa ajamista: satunnaisesti yksisuuntaisia, liikaa autoja pienessä tilassa ja huonosti organisoidut valot.

Ammatin puolesta me rymyttiin paljon kaupoissa. Myymälöiden visuaalisuuteen on panostettu todella paljon, ja mikä siellä on panostaessa kun minimipalkka on sellainen, että siellä oikeasti voi pitää henkilökuntaa töissä. Karkkien valikoima on Suomessa parempi, esimerkiksi irtokarkkihyllyjä ei ole kuin erikoiskaupoissa ja lähes kaikki karkit ovat marmeladipohjaisia tai suklaata. Kaupungeissa panostetaan paljon noihin noutopalveluihin, salaattibaareihin ja lounasbaareihin – isoissa hypermarketeissa nettitilaamiseen. Kassatoiminnot on edelleen todella tehottomia.

Kassahenkilö rekisteröi tuotteet ja pakkaa ne samalla. Muovikassit on samaa laatua kuin meillä hedelmäpussit, eli 3-4 kg/kassi on ehdoton maksimi. Hyvin harva ihminen käytti kestokasseja hypermarketeissa, kaupungissa se oli yleisempää. Vain yhdessä Walmartissa kassit olivat hieman parempilaatuisia ja maksullisia. 

Shekit ovat edelleenkin toimivia maksuvälineitä ja wc-paperista menee peukalo läpi jo ennen pyyhkimistä. Mutta se on myös vapauden maa. Jokainen saa tehdä elämällään mitä haluaa, kanssakulkijoiden kanssa rupatellaan ja ovet avataan naisille. Sotilaita kunnioitetaan, autolla pitää päästä kaikkialle ja nopeurajoitukset ovat kuljettajaystävällisiä.

Painoa kertyi - molemmille 4kg lisää - eli paljon nautittiin hiilihydraatteja. Nyt pitää alkaa nykimään naapurin emäntää hihasta ja vaatia sitä tekemään jotain tälle massalle. 

USA on helppo paikka turistille lapsen kanssa, vaikka nyt nappula sattuu olemaan omaa sarjaansa. Siellä me ollaan käyty ennen ja sinne mennään, presidentistä huolimatta, myös tulevaisuudessa. Ne ihmiset on mukavia, liikkuminen on helppoa. Ja siellä on mun suurvaari. Se vaari, joka ei koskaan ehtinyt näkemään poikaansa, eikä sillä ollut harmainta hajua, että reilut kuusikymmentä vuotta kuoleman jälkeen joku jälkeläinen tuo haudalle Suomen lipun ja terveiset kotoa. Ja että se jälkeläinen perheineen lupaa tulla uudelleen.