Se on menoa nyt

Ei maltettu odottaa kellon soimista aamulla, vaan molemmat aikuiset hipsivät aamutakeissaan jo ennen seitsemää alakertaan. Harvassa ovat ne maanantaiset aamut, jolloin ollaan noin virkkuina jo tuohon aikaan. Sunnuntaina kuiten oltiin vielä puoli kymmenen aikaan työmaalla laittamassa paikkoja kuntoon napakan työpäivän jäljiltä.

Matkalaukut on suljettu, rullatuoli ja lastenistuin on pussitettu näppäriin Palpan manuaalisäkkeihin (optimikoko muuten lasten rullikselle ja on kestävää muovia). Kahdeksalta Paz päätti, että NYT lähdetään. Sillä ei ollut väliä, että vaimonsa oli vielä aamukahvimuki kädessä, tukka pystyssä ja käsilaukku hukassa. No, naisethan ovat tunnetusti nopeita liikkeissään, joten pari minuuttia yli kahdeksan aloitettiin 600km:n ajelu kohti Helsinkiä.

Nelostie on ihanan hiljainen, matkasta on vajaat puolet taitettuna, Takkatuvan herkkupöytä on syöty tyhjäksi ja näillä näkymin meidän arvioitu laskeutumisaika Helsinkiin on klo 15.20 – eli pari tuntia ennen koneen lähtöä. Normaalisti me tietysti olisi lennetty tämä väli, mutta Oulun kenttä on tällä hetkellä remontissa ja iso osa lennoista on peruttu tai ohjattu Kemin kentälle. Vaikka Kemiin on huomattavasti lyhyempi matka kuin Helsinkiin, on mukavuudella kuitenkin hintansa =) Paluumatkalle Suomesta on varattu huone Vierumäen Scandicista, koska lento laskeutuu vasta illalla yhdeksän aikaan. Mutta siihen Scandiciin on vielä aikaa, sitä ennen ehditään hyvin käydä rymisemässä vähän Yhdysvalloissa.

Perhosia on vatsassa, mutta ihan vähän vasta.