Matkan suunnittelemista
Tästä se lähtee
Lennot on nyt varattu, vaikka sillekin rahalle olisi ollut muuta käyttöä. Aina voin puolustella asiaani sillä, että sain toissa päivänä 28 opintopisteen todistuksen kurssista, ja olen kahlannut yli puolet tutkinnosta. Ja perhe pitää palkita siitä, että minulla vielä on perhe tuon opiskelun jälkeen.
Finnairiin me sitten kallistuttiin, kuten niin monta kertaa aiemmin. Menolento lähtee 26.6. eli just juhannuksen jälkeen, ja se päästelee suoraan Helsingistä Chicagoon. Paluumatka on 12.7. Seattlesta Lontoon kautta takaisin Helsinkiin. Aikaa on kaksi viikkoa ja kaksi päivää ajaa reilut 3,5t km USA:n halki pohjoista kautta. Eilen lentoja tutkiessa huomasin, että Seattle-Lontoo -väli tullaan jumbojetillä. Se onkin eka kerta oikeasti isossa, kaksikerroksisessa koneessa =) Lennon operoi British Airways. Täytyy vielä kahlata nettiä läpi, minkälaiset paikat niissä koneissa on karvalakkipuolella, jotta tietää että kannattaako upgreidata vai ei. Menomatkalle otettiin jo paikat vähän tilavammista penkkiriveistä Finskin pisteillä, mutta business-luokka jää nyt tällä reissulla näkemättä ihan kokonaan. Paz seikkailkoot netin uumenissa tarkempia infoja noista lennoista ja paikkojen varaamisesta.
Europcar on saanut meiltä jo yhteydenoton. Aiemmilla Amerikan reissuilla ollaan turvauduttu heidän suomenkieliseen palveluun, eikä tämä reissu tee siihen poikkeusta. Tärkein asia matkalla on ne huolettomat kilometrit, ja siinä asiassa Europcar on paras yhteistyökumppani. Jenkeissä Europcar toimii National-nimen alla ja on yksi suurista vuokraamoista sillä mantereella.
Tässä on vähän yli 40 päivää aikaa järjestellä elämä siihen malliin, että päästään matkaan. Nuoriso-osaston kohdalta täytyy tarkistaa esta-säännöt. En kuollaksenikaan muista, pitääkö mukana matkustavalla juniorilla olla oma esta-numeronsa. Paz saa tarkistaa passinsa voimassaolon, minun passi on liki uusi ja sama homma nappulalla. (Kirjoittajan jälkihuomautus: kyllä pitää olla nappulallakin oma esta. Mutta sen saa näppärästi netistä).
Jo nyt on tiedossa se, että loppumatkan Seattlen osuuteen pitää ujuttaa kaupungin länsipuolella oleva Olympicin kansallispuisto. Siellä on kuulemma kuvattu jotain tähtien sota -osuuksia ja maisemat kuulemma ovat huikeita. Chicagon majoitusta vielä mietimme, kannattaako kylään jäädä kahdeksi yöksi vai selviämmekö yhden yön jutulla. Edellisellä kerralla, lähes kymmenen vuotta sitten, eksyimme vahingossa uskomattomaan mukavaan ravintolaan ja näemmä se paikka on edelleen olemassa. Mutta koska lento on Chicagossa vasta klo 18.35 – eli maassa sisällä ja kaupungissa ollaan joskus kymmenen-yhdentoista aikaan illalla, me tuskin menemme siihen ravintolaan ekana iltana. Olisihan se sääli jättää extra-super-mättö-annokset toisten syötäviksi jos itsekin siihen kykenisi =)
http://www.ginoseast.com/
Tämä kuukausi on sitten säätämistä, pitää kuivattaa luottokortteja ja suunnitella. Isoin juttu matkan aikana tulee olemaan Yhdysvaltojen itsenäisyyspäivä 4. heinäkuuta. Olen aina halunnut käydä katsomassa, miten bileet siellä hoidetaan ja näemmä nyt se tulee toteutumaan! Wohoo! Tässä räntäsateessa äitienpäivänä pohjoista kohti Helsingistä ajettaessa pitää vain toivoa, ettei koko maailman sääkirjat ole yhtä sekaisin kuin täällä villissä pohjoisessa.
Lennot on nyt varattu, vaikka sillekin rahalle olisi ollut muuta käyttöä. Aina voin puolustella asiaani sillä, että sain toissa päivänä 28 opintopisteen todistuksen kurssista, ja olen kahlannut yli puolet tutkinnosta. Ja perhe pitää palkita siitä, että minulla vielä on perhe tuon opiskelun jälkeen.
Finnairiin me sitten kallistuttiin, kuten niin monta kertaa aiemmin. Menolento lähtee 26.6. eli just juhannuksen jälkeen, ja se päästelee suoraan Helsingistä Chicagoon. Paluumatka on 12.7. Seattlesta Lontoon kautta takaisin Helsinkiin. Aikaa on kaksi viikkoa ja kaksi päivää ajaa reilut 3,5t km USA:n halki pohjoista kautta. Eilen lentoja tutkiessa huomasin, että Seattle-Lontoo -väli tullaan jumbojetillä. Se onkin eka kerta oikeasti isossa, kaksikerroksisessa koneessa =) Lennon operoi British Airways. Täytyy vielä kahlata nettiä läpi, minkälaiset paikat niissä koneissa on karvalakkipuolella, jotta tietää että kannattaako upgreidata vai ei. Menomatkalle otettiin jo paikat vähän tilavammista penkkiriveistä Finskin pisteillä, mutta business-luokka jää nyt tällä reissulla näkemättä ihan kokonaan. Paz seikkailkoot netin uumenissa tarkempia infoja noista lennoista ja paikkojen varaamisesta.
 |
| Kuva kähvelletty BA:n sivuilta |
Europcar on saanut meiltä jo yhteydenoton. Aiemmilla Amerikan reissuilla ollaan turvauduttu heidän suomenkieliseen palveluun, eikä tämä reissu tee siihen poikkeusta. Tärkein asia matkalla on ne huolettomat kilometrit, ja siinä asiassa Europcar on paras yhteistyökumppani. Jenkeissä Europcar toimii National-nimen alla ja on yksi suurista vuokraamoista sillä mantereella.
Tässä on vähän yli 40 päivää aikaa järjestellä elämä siihen malliin, että päästään matkaan. Nuoriso-osaston kohdalta täytyy tarkistaa esta-säännöt. En kuollaksenikaan muista, pitääkö mukana matkustavalla juniorilla olla oma esta-numeronsa. Paz saa tarkistaa passinsa voimassaolon, minun passi on liki uusi ja sama homma nappulalla. (Kirjoittajan jälkihuomautus: kyllä pitää olla nappulallakin oma esta. Mutta sen saa näppärästi netistä).
Jo nyt on tiedossa se, että loppumatkan Seattlen osuuteen pitää ujuttaa kaupungin länsipuolella oleva Olympicin kansallispuisto. Siellä on kuulemma kuvattu jotain tähtien sota -osuuksia ja maisemat kuulemma ovat huikeita. Chicagon majoitusta vielä mietimme, kannattaako kylään jäädä kahdeksi yöksi vai selviämmekö yhden yön jutulla. Edellisellä kerralla, lähes kymmenen vuotta sitten, eksyimme vahingossa uskomattomaan mukavaan ravintolaan ja näemmä se paikka on edelleen olemassa. Mutta koska lento on Chicagossa vasta klo 18.35 – eli maassa sisällä ja kaupungissa ollaan joskus kymmenen-yhdentoista aikaan illalla, me tuskin menemme siihen ravintolaan ekana iltana. Olisihan se sääli jättää extra-super-mättö-annokset toisten syötäviksi jos itsekin siihen kykenisi =)
http://www.ginoseast.com/
Tämä kuukausi on sitten säätämistä, pitää kuivattaa luottokortteja ja suunnitella. Isoin juttu matkan aikana tulee olemaan Yhdysvaltojen itsenäisyyspäivä 4. heinäkuuta. Olen aina halunnut käydä katsomassa, miten bileet siellä hoidetaan ja näemmä nyt se tulee toteutumaan! Wohoo! Tässä räntäsateessa äitienpäivänä pohjoista kohti Helsingistä ajettaessa pitää vain toivoa, ettei koko maailman sääkirjat ole yhtä sekaisin kuin täällä villissä pohjoisessa.
Kommentit
Lähetä kommentti